Muovi puhuttaa Suomessa ja maailmalla enemmän kuin koskaan. Ympäristöministeriön lokakuussa julkaisema Suomen Muovitiekartta otti kantaa ja ehdotti toimenpiteitä ajankohtaiseen aiheeseen.
Pyrollin muovipakkaustehtaalla Joensuussa muovihysteria tuntuu kaukaiselta. Linjastoilla liukuvat muovipakkaukset, erityisesti elintarviketeollisuuden tarpeisiin, aivan kuten ennenkin. Muovi on mediahuomion valokiilassa, mutta muovipakkausten kysyntään parrasvalot eivät ole vaikuttaneet.
Pakkaustehtaalla päämateriaalin mediamylläkkä ei ole jäänyt huomaamatta. Monet julkisen keskustelun pääotsikoista ovat muovipakkausten ammattilaisten pohdinnassa aktiivisesti. Muovitiekartta-julkaisussa todettiin, että muoville on paikkansa materiaalien joukossa eikä maapallon täydellinen muovittomuus ole selvityksenkään tavoite. Keskustelun aallossa pakkauksen tehtävä ja muovin hyvät ominaisuudet eivät ole hävinneet minnekään: Pakkauksen tärkeimpiä tehtäviä on edelleen suojata tuotetta ja vähentää tätä kautta hävikkiä. Muovi on tähän tarkoitukseen oivallinen pakkausmateriaali, sillä muovi säilyttää tuotteiden tuoreuden ja sillä on logistisia etuja, joilla on suora vaikutus hiilijalanjälkeen. Kysymys on enemmänkin siitä mistä raaka-aineista muovia tulevaisuudessa valmistetaan. Muovipakkaustehtaallakin on selkeä ajatus muovikeskustelun lähtökohdista: ”Muovi ei koskaan kuulu luontoon. Se, että muovia on ympäristössä, lähtee ihmisestä liikkeelle,” toteaa yksikön päällikkö Reijo Kauppi.
Lämpimästi tervetuloa pantilliset pakkaukset
Ihmisten liikkeet ja toiminta voisivat vaikuttaa haasteeseen positiivisesti esimerkiksi kierrätykseen keskittymällä. Muovin kierrätys onkin yksi asioista, jotka nostettiin Suomen Muovitiekartta-julkaisussa toimenpide-ehdotukseksi. Kauppi näkee tämän tärkeänä ja ehdottomasti kehittämiskelpoisena asiana.
EU:n muovistrategian yhtenä tavoitteena on varmistaa, että kaikki EU:n markkinoille saatetut muovipakkaukset ovat vuoteen 2030 mennessä kierrätettäviä. Kierrätykseen on väläytelty julkisessa keskustelussa porkkanaksi pakkausten pantillisuutta. Kauppi näkee pantillisuuden mielenkiintoisena vaihtoehtona, sillä luonnossa tai ojissa lojuvat pantilliset virvoitusjuomapullot ovat nykyään jo harvinainen näky, jonka pullojen pantillisuus on muuttanut. ”Pantin ei tarvitsisi olla kuin vaikka yksi sentti, niin se varmasti jo vaikuttaisi,” Kauppi pohtii muovipakkausten kierrätyksen mahdollisuuksia.
Pantilla voisimme opettaa ihmisiä lajittelemaan ja myöhemmin tekniikan mahdollistaessa muovin todellisen kierrättämisen, kuluttajat olisivat jo oppineet sen. Suurin osa Pyrollin linjastoilla valmistetuista tuotteista olisi valmiita kierrätettäväksi tältä istumalta, mutta kierrätyksen tekniikka ei vielä mahdollista kierrätystä suuressa mittaluokassa. Pullojen palautuksessa palautuskone tunnistaa ja lajittelee erilaiset materiaalit omiin paikkoihinsa jo alkumetreillä. Samanlainen teknologia mullistaisi muovien kierrätyksen, kun polyeteenit ja polypropeenit lajiteltaisiin omiin kierrätysastioihinsa odottamaan jatkojalostusta.
Tärkeintä olisi oppia lajittelemaan ja kierrättämään muoveja aikaisempaa enemmän. Muovi on materiaalina kiinnostava, sillä sitä voidaan kierrättää useita kertoja ilman, että sen ominaisuudet muuttuvat. Muovin käyttökohteet toki muuttuvat kierrätyksessä, sillä kierrätysmuovia ei ainakaan toistaiseksi voi vielä käyttää tuotteissa, joissa se on kontaktissa elintarvikkeen kanssa. Uusiomuoville on kuitenkin jo nyt useita käyttökohteita kauppakasseista muoviputkiin ja autoteollisuuteen. Kierrätysmateriaalia hyödynnetään Pyrollillakin esimerkiksi Seapackin muovikassien valmistuksessa.
Vähemmän on enemmän muovipakkauksissakin
Muovitiekartta-julkaisussa yhdeksi muovihaasteen ratkaisuksi esitettiin panostusta uusiin, perinteistä muovia korvaaviin materiaaleihin. Pyrollin uuden FlowPap® Evo -paperiratakalvon https://pyroll.com/tuoteuutuus-muoviton-biohajoava-ja-kuumasaumautuva-paperipakkausrata/ kaltaisia materiaaleja kehitetään jatkuvasti ja perinteistä muovia korvaavien uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen materiaalien mahdollisuudet kehittyvät vauhdilla.
Perinteisessä muovipakkaamisessakin on vielä paljon tilaa innovoinnille. Yksi kiinnostavimmista mahdollisuuksista ekologisempaan muovipakkaamiseen on innovoida pakkauksia uudelleen ja kiinnittää huomio erityisesti tuotteiden ylipakkaamiseen. Kuluttajan kotona voi illallisen valmistuksesta muodostua roska-astiaan melkoinen määrä käytettyjä pakkauksia. Ruoan säilyvyyden voisi mahdollistaa pienemmälläkin määrällä pakkausmateriaalia. ”Ylipakkaamista voisi vähentää. Siitä on vasta tehty pintaraapaisu,” Kauppi toteaa.
Pakkauskehittämisellä muovipakkauksista voitaisiin tehdä ekologisempia ja vähemmän raaka-aineita tarvitsevia. Pakkaustapaa, pakkauksen kokoa, turhaa päällekkäin pakkaamista tai pakkausten paksuutta rohkeasti tarkastelemalla olisi mahdollista madaltaa muovipakkausten pakkausjätettä.
Pakkauskehittämisen askeleita pienempään materiaalin kulutukseen on jo toki otettu. Esimerkiksi kuluttajan ostoskorissa lähes näkymätön, mutta muovin kulutusta pakkauksissa huomattavasti vähentänyt mahdollisuus on pakkausten ohentaminen. Tätä mahdollisuutta on jo hyödynnetty monissa käyttökohteissa, mutta kehitystyön tuloksena uusia mahdollisuuksia ohentamiselle toivotaan olevan. Materiaalia ohentamalla muovin kulutusta voidaan vähentää ilman, että sillä on vaikutusta pakkauksen perustehtäviin ja ettei asiakkaalle tuttu pakkauksen ulkonäkö muutu. Tämänkaltainen pakkausinnovointi mahdollistaisi muovimateriaalin hyödyt, mutta veisi samalla muovipakkauksia ekologisempaan suuntaan.